Kun avaa suunsa väärällä hetkellä voi päätyä vaikkapa uponneen teräsveneen omistajaksi. Näin kävi allekirjoittaneelle alkukesällä 2020 kun erehdyin tekemään tarjouksen 16,5 metriä pitkästä teräsveneestä joka oli levännyt hetken Päijänteen pohjassa edellisenä talvena.
Kaupan jälkeen ajelin katsomaan tarkemmin hankintaani.
. Veneen runko oli huippuhyvässä kunnossa, ei ruosteita ja maali ehyttä. Sisällä alkoikin sitten paljastua työmaan laajuus. Kaikki verhoilut olivat läpimärkiä ja lemusivat dieselille. Vanerien päädyt olivat imaisseet vettä lakkauksen alle ja mustuneet. Vain tiikkilistat olivat kunnossa.
Moottori tyhjennetty vedestä ja vaihdettu uudet öljyt. Merivaihde oli irroitettu koska sen tyhjentäminen ei olisi muuten onnistunut.
Diesel haisi koska sitä oli päässyt veteen ja joka paikassa tuntui sormiin öljyinen kerros. Pilssissä näkyi myös paksu kerros öljyistä vettä ja haisevaa epämääräistä rojua josta erottui äänieristettä, kaapelikeloja, muovijätettä ja pahvilaatikoita.
Jätin ostoksen odottelemaan kylmempiä kelejä, sisällä oli 40 astetta lämpöä joka hyydytti enimmät työhalut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti