Syksyn saapuessa suunnitelmat Välimeren rannoille suuntautuvasta automatkasta konkretisoituivat. Syyskuun puolivälissä vene nostettiin rannalle odottamaan seuraavaa kevättä. Glykolit sisään koneeseen ja vesisysteemeihin, ruokatavarat pois ja muuta ei tälle veneelle tarvitse tehdäkkään, kun emme peitä venettä pysyy ilmanvaihto toimivana ja sisustus kuivana.
Vene oli alkukesän Päijänteellä, heinäkuussa se siirtyi Lahteen. Vesijärvi olikin uusi tuttavuus, Päijänteen jälkeen ensivaikutelma ei ollut kovin mairitteleva. Vääksyn kanava tulikin tutuksi kun usein matka on suuntautunut Päijänteen puolelle.
Veneen tekniikka on toiminut moitteettomasti. Tein vielä sähköpuolelle muutoksia joiden ansiosta käytettävissä on 230 V tarvittaessa. Asensin paattiin 24 V toimivan Epever invertteri-laturin jossa on myös aurinkopanelin säädin. Tämä lataa nyt kahta 180 ah akkua joista virta jääkaapille ja invertterille.
Akkuja alkaa olla läjä joka nurkassa:
Starttiakkupankki: 2x 140 ah ( 24 V)
Hupiakkupankki 1: 2x 160 ah ( 12V)
Hupiakkupankki 2: 2 x 160 ah (24V)
Hupiakkupankkeja 1 ja 2 lataa aurinkopaneeli ja DC 24/DC 12 laturi starttiakkupankista.
.
Telakan nosturille tuli vapaa aika iltapäivälle joten päätimme käyttää tilaisuutta hyväksi ja laskea veneen omaan elementtiinsä. Koska mitään hälyttävää ei ilmennyt, starttasimme koneen ja suuntasimme aluksi Vääksyyn tankille. Dieselin hinta oli viime kaudesta laskenut mukavasti, päivän hinta oli 1,79 e/l. Asikkalan selällä oli kesäinen auringonpaiste, muita veneitä ei näkynyt liikenteessä.
Veneen kannet alkoivat näyttää turhan kuluneilta ja ruostettakin pilkotti nurkissa. Niinpä kevään ensimmäiset aurinkoiset päivät vietettiin ruosteenpoisto- ja maalausoperaation merkeissä. Neulahakkuri osottautui hyväksi laitteeksi paikoissa joihin ei hiomakoneella päässyt. Pohjatöiden jälkeen levitettiin kansille ja kaiteisiin valkoista Normaduria ja harmaata liukuestemaalia yhteensä 14 litraa.
